Vuoden viimeistä päivää vietettiin laadukkaasti ensin kolmen tunnin aurinkoisella aamulenkillä, sitten uitellen kasa koiria KoiraSportissa ja lopulta itse kylpien Laajavuoressa. Pessikään ei tuntunut pelkäävän raketteja, kun nälkä vei voiton pelolta. 🙂 Seuraavassa kuvia lenkiltä, menossa mukana Peppi, Aatu, Zero, Sara, Veki, Nita, Roki, Piika ja Kilju.
Huomatkaa Rokin ilme, kun Nita, Piika ja Kilju eivät tottelekaan käskyjä paikallaan pysymisestä! 😆
Mennäään!
Aika vierähtää niin nopeasti eikä mitään saa aikaiseksi. Piika oli selvästi innoissaan kotiintulosta ensimmäisen illan ja seuraavan aamun Kainuun reissun jälkeen. Se leikki jokaisella lelullaan, Kiljun leluilla ja selvästi laskeskeli kaikki luunsa ja kolusi ne läpi. Ei edes malttanut illalla nukkua, vaan kolina kuului pitkälle yöhön alakerrasta. Tiistaina yritettiin käydä Birgitan kanssa lenkillä, mutta myrskysi niin kovasti, että puita kaatui ympäriltämme. Päätimme sitten kääntyä takaisin. Vaikka itse alkoi olla jo hieman pelko persiissä, koirat vain juoksentelivat ympärillämme välittämättä luonnonvoimista tuon taivaallista. Keskiviikkona pääsivät sitten keskenään lenkille. Janne puolestaan on lenkitellyt koiria, kun on lomaillut kotona. Kuulema hyvin menee, kun yhteen käteen laittaa Pessin, Ipin ja Kiljun (60 kg koiraa) ja toiseen käteen Piikan (14 kg koiraa). Näin Piika on jotenkuten hallittavissa. Se kun sinkoilee joka suuntaan, jos yhtään antaa vapauksia kävellä käskyttä. Ja komentaminenhan siihen tehoaa tasan sen aikaa, että komennat. Kun vapautat ja kehut, se jatkaa perseilyään kuin ei mitään olisi tapahtunut. Huoh.
Eilen Janne oli treenannut Kiljua pihalla ja tullut sitten takaisin sisälle. Piika oli ollut Pessin kanssa remuamassa sohvalla. Hitusen oli tullut kiire kutsua Piika aikuisten puolelta pois. Ipi oli keittiössä ollut sen näköisenä, että joku_heti_auttakaa! Ilmeisesti Ipillä ollut niin kova tarve päästä ulos treeniäänien perässä, että se on työntänyt portin Piikan puolelle auki sen verran, että Piika on siitä päässyt livahtamaan aikuisten puolelle. Tarina ei kerro, miten se on selvinnyt hengissä Ipistä. Reikiä ei joka tapauksessa ollut. Onneksi tämä tapahtui nyt, kun Piikalle on jonkinlainen kunnioitus Ipiä kohtaan muodostunut.
Kiljukin kävi opettelemassa irrotusta. Jotenkin on ollut niin käsi-fiilis tuon koiran kanssa. Se on täysin erilainen kuin muut meidän koirat ja sen vietit on selvästi nousseet viimeisen kuukauden aikana niin, että lelupalkka on se paraspalkka ja muut tulee kaukana perässä. Apu löytyi onneksi taas kerran läheltä. 🙂 Nyt on vain treenattava. Meidän kämmäilyistä huolimatta Kiljulla on hyvä saalis, täysi puruote ja haastoi mokkea häntä pystyssä pelaamaan kanssaan. Itseluottamustakaan tyypiltä ei puutu.
Joulua vietettiin tänäkin vuonna Kainuussa. Lunta oli ja tuli lisää ja suli pois, mutta järvessä ei jäitä nähty. Koirat pääsi silti lenkeille, ja Ipilläkin tuntui joulurauha vallitsevan. Kerrankin sen kupla tuntui niin pieneltä, että uskalsimme päästää Ipin (toki koppa päässä) Piikan ja Kiljun kanssa vapaaksi lenkillä! Aika huippua, että tytöillä meni todella hyvin keskenään. Sen kerran, kun Ipi hyppäsi Piikan perässä hankeen, minä kiirehdin väliin huutamaan Ipin pois. Janne vähän paheksui sitä, koska Ipi oli selvästi leikkimässä siinäkin tilanteessa. Ennen se on pyrkinyt pysymään pentujen tieltä pois, mutta nyt niiden touhut kiinnosti ja Ipi seurasi niitä tarkkana. Pessikin pääsi irti, mutta yritti aina pomottaa vain pentuja, ja oman kuntonsa vuoksi sitten lenkkeili paljon hihnassa tai oli yksin irti. Sisällä koirat olivat todella hienosti ja osasivat käyttäytyä kerrankin! Ulkona korvat olivat kyllä sitten ihan narikassa. Noilla maalla lomailuilla on kummasti aina tämä vaikutus…
Piika pääsi myös juoksemaan pihalla Nalan (Wildmagpie’s Coaya) 9v. kanssa. Kivasti tulivat juttuun keskenään. Kuvia tuli otettua oikeastaan vain tuosta leikkimisestä, koska muuten kelit olivat aika kauheat. Lunta, räntää tai vettä satoi aina valoisan aikaan, kun kuvia olisi voinut ottaa. Mutta aikasta kivalta peliltä tuo uusi setti vaikuttaa. 🙂
Mikäs se tämä on?
Kyllä vanhakin taipuu:
Nala
Piika reilu 9 kk seuraavissa
Tämän vuoden joulukortissa on vain pennut. Näiden kahdenkin kanssa aikaa sai menemään sen verran kyseisen kuvan ottoon, että ehkä parempi, että hylättiin ajatus neljästä koirasta kuvassa.
Ja miksi – tai ennemminkin kenen vuoksi – sitä aikaa sitten meni:
Making of Joulukortti, part 1: Katsotaan apukäsiä.
Making of Joulukortti, part 2: Nojataan Kiljuun.
Making of Joulukortti, part 3: Nuollaan Kiljua.
Making of Joulukortti, part 4: Kilju reagoi!
Making of Joulukortti, part 5: Nuollaan vielä lisää…
Noita kuvia on satoja ja jokaisessa Piika on muuttanut asentoa. Kilju on suurimmassa osassa kuin Sfinksi. 😆 Mutta kaikista epäonnistuneista kuvista huolimatta, saatiin otettua se yksi onnistunutkin! 😀
Pessi kävi eilen Maaritilla hierottavana. Vaikka on yritetty itsekin sitä kotona hieroa ja venytelty säännöllisesti, oli Pessi siitä huolimatta tosi kipeän oloinen. Antoi kyllä käsitellä itsensä, mutta piippaili ja yritti nousta pystyyn. Oikea lapa ja vasen selkä olivat kipeimmät. Viimeksi oli toisin päin. Pessi sai nyt ohjeeksi jäädä treenitauolle ja pysyä poissa Ipin höykkyytyksestä. Lisäksi Pessin olisi hyvä ulkoilla lenkit valjaissa ja kotona jatketaan venyttelyä, nakkitreeniä kaulan venyttelemiseksi ja hierontakerta otetaan sitten uuden vuoden puolella uudestaan.
Ipi pääsi sitten tänään tuuraamaan Pessiä agilityyn. Aluksi tehtiin rengasta parityöskentelynä lähettämällä koiraa renkaan läpi, lisäämällä matkaa ja lisäämällä kulmaa. Jokusen kerran Ipi meni välistä, kun tehtiin kulmaa liiaksi, mutta muuten melkoisen hyvin meni. Puomia seuraavaksi ja siinä entisen ongelmat. Vauhdin kasvaessa Ipi ei ota ylösmenokontaktia pysähtymällä vaan juoksee sen yli. Alastulokontakti sillä on melkoisen varma.
Sitten olikin hyppy-putki-treenin vuoro. Aiemmin on otettu samantyylistä rataa rallattamalla vaan menemään, mutta nyt pitikin tehdä valsseja ensin yhden esteen takaa, sitten toisen esteen takaa ja lopuksi vielä kolmen esteen takaa. Hauska treeni, jossa Ipi lähti kyllä ihan käsistä (taas kerran). Opetettiin Ipille sitten parilla toistolla merkki hypyn takaa ja heti alkoi sujumaan. Pystyttiin sitten tekemään rata kerralla kunnolla! 🙂 Lopuksi vielä kokeiltiin tauon jälkeen samaa, jolloin Ipi oli jo tosi paljon herkempi mun merkin näytölle ja pyrki kiertämään esteet, jos kumarruin liikaa. Tässäpä videota:
Piikakin pääsi treenimään. Hyppyä, kahta hyppyä, hyppy-putkea suoraan ohjaten ja valssilla, hyppy kiertäen putkeen-putkesta hypylle ja kiertäen putkeen -treenejä tein sekä puomia. Välillä tuntuu, etten pärjää Piikan kanssa ollenkaan. Jos Ipi ja Pessi reagoi mun liikkeeseen nopeasti, Piika se vasta reagoikin! Ihan hirmumenijä se on. Putkessa mennessä kuulostaa kuin se sinkoilisi sieltä seinästä toiseen, kun paahtaa menemään. Lisäksi otettiin vähän seuraamista. Aika hyvin Piika oli hanskassa, vaikka toinenkin koira oli tekemässä samaan aikaan. 🙂
Treenien lopuksi normijäähdyttelylenkki ja päästin Piikan irti. Se yritti haastaa Ipiä kanssaan juoksemaan ja Ipikin oli ihan menossa, joten tuumasin, että mikä jottei. Ipillä oli koppa päässä, joten vahingot oli minimoitu. Ei ne toisiaan ymmärtäneet leikin suhteen, mutta yrittivät kyllä kumpikin tavoillaan leikkiä keskenään, joskin eriaikaisesti. Juoksivat kyllä rinnakkain sentäs. Kerran Piika rymysi Ipin päältä, kun Ipi nuohosi maassa, ja silloin Ipi ärähti Piikalle, mutta sen jälkeen Piika kyllä osasi katsoa polkunsa niin, että pysyi poissa Ipin tieltä. Selvästi pitää toistekin näiden kahden kanssa käydä lenkillä! 🙂
Meillä oli tänään oman ryhmän möllikisat.
Ipillä lähti vähän käsistä, kun Janne oli paikalla. 
Toisella radalla kuitenkin mun kämmäilystä, liukastumisesta ja ohjauksen myöhästymisistä huolimatta -17 sekuntia alle ihanneajan ja voitto. 
Melkoista menoa tuo homma Ipin kanssa.
Pessikin pääsi kisaamaan. Oltiin porukan viimeisiä, mutta eipä ihmekään, kun Pessillä ei vaan nyt kulje. Saa alkaa tekemään vaan hömppäagia tän jakson jälkeen. Näkee tässä videollakin nuo meidän ikuiset kompastuskivet: kepit, keinu ja rengas. Vaikka ne jo välillä meni tosi hyvin, nyt on taas palattu entiseen. Ei kulje ei.
Janne kuvasi uudella kameralla joitain kuvia. Harjoitteli samalla ekaa kertaa sigman 70-200/2.8 putkella. Vaikka hallissa oli pimeää, ja vain 1-valot olivat päällä, joitain onnistuneita kuvia tuli:
Päivä hujahti Kuopiossa. Onneksi ei tarvinnut kotona olleista koirista huolehtia, kun niillä kävi hoitaja ja Piikakin pääsi lenkille. Illalla Piika tosin oli kuin ei mua näkisikään, vaikka yleensä hyppii aina vasten nähdessään. Lopulta neiti suvaitsi tulla selän takaa nuolemaan korvat ja nenä ja sitten pystyi tulemaan syliinkin. Melkoinen epeli. Tulee ihan Roope mieleen. Sehän osoitti aina mieltään, jos olin jossain ollut. Puri nilkkoja ihan kunnolla. Eikä tehnyt sitä kellekään muulle.
Huugosta ja Viivistä tuli Kuopiossa muutama kuva otettua. Parhaimpia:
Koko konkkaronkka treenasi. Ensin paikkamakuu alokasluokan tyyliin, jossa mukana Piika ja Ipi. Piika hihnassa ja etenin itse vain hihnan päähän. Palkkasin alussa tiheämpään. Ihan alussa meinasi nousta perään, mutta kiellolla tippui takas maahan, muuten pysyi hienosti, hyvin se pysyi jo puolikin minuuttia ilman palkkaamista! Sille toiset koirat ei olleet mitenkään kiinnostavia, niiden ihmiset sen sijaan oli. Lisäksi treenailtiin seuraamista, vauhtinoutoa ja leikkimistä. Seuraamista kokeiltiin eri tempoilla ja selvästi hieman nopeampaa pitää kävellä. Heti kun kävelen hitaasti, Piika seuraa perusasentojen kautta.
Leikissä voisin olla Piikan kanssa kyllä passiivisempi ja antaa sen tehdä enemmän töitä. Piikalle tosin liikkuva lelu on paras, kuolleista se ei välitä juurikaan. Mikä toimii tänään, ei välttämättä toimi huomenna. Kai se on sitä nuoren koiran elämää.
Pitkästä aikaa tuntui, että oli hyvä fiilis kummallakin. 🙂
Ipi treenasi ruutua, seuraamista, kaukoja ja jättäviä. Ipi on kyllä petrannut ihan hurjasti kesästä! Kaukot on nyt saatu onnistumaan niin, että pidän nakkia puolen metrin päässä Ipin nenästä ja Janne käskyttää jonkin matkan päästä. Näin Ipi ei liiku juurikaan paikallaan, vaikka eihän sen vaihdot mitenkään kauniit ole vieläkään. Tuntuis ainakin, että tuo treeni on vienyt kaukoja eteenpäin. Jättävätkin on paljon paljon paremmat kuin kesällä. Ehkä Ipi nyt on sitten oikeasti terve. Ainakin intoa on tehdä! 🙂 Ipi saa alkaa nyt tosissaan treenaamaan voittajaa varten.
Sitten meidän murheenkryyni Pessi. Paikkamakuista ei voi haaveillakaan. Torstai-illan agitreenien päätteeksi se päätti lähteä vierestäni paikkamakuusta ja rähistä toiselle koiralle. Jos ei pysy tuossakaan tilanteessa, miten se pysyy paikkamakuussa, jos siellä jotain hämminkiä tulee? Noh, treenaillaan silti voittajaa ja yritetään saada paketti kasaan. Sain neuvoksi toisaalla, josko kokeilisi vastaehdollistamista toisiin koiriin. Pitää miettiä, miten hermoheikko, pehmeä ja terävä Pessi saataisiin tällä kuosiin. Jos ei muuten, niin sitten Pessi ei enää kisaa. Mutta pääsee hömpöttelemään. Eilen se oli kyllä hyvässä kunnossa, kun on ollut viime aikoina jäykkä. Pessi ja Ipi sai joululahjaksi Bot-takit, ja eilen kävin kotona tunnin lämmittelylenkin ja pistin sen jälkeen Botit noille niskaan, niin hyvin olivat lämpöisiä koiria, kun autosta otti treeneihin. 🙂
Kilju treenasi seuraamista ja luoksetuloa. Siitäkin toivottavasti saadaan video, joten siitä myöhemmin…
Piikan kanssa on nyt humputeltu iltaruualla vain temppuja. Istu-maahan-seiso nakinheittelyä, tassunantoa (joka tosin muistuttaa enemmän vilkuttamista), kierimistä, kyljelle menoa, laatikkotreenejä jne.
Tässä videota tältä illalta. Kannattaa treenata valkoisen maton päällä. 😉
Alkuillasta käytiin Saviolla lenkillä pentujen kanssa. Melkoisen päteviä hirvikoiranalkuja ne jo on. Ei paljoa ihmiset kiinnosta, kun pääsevät ajamaan Nitan, Saran ja Vekin kanssa. Kilju tulee ensimmäisenä takaisin, sitten Sara, hetken päästä Piika ja kahta muuta sitten saadaankin odotella. 🙂
Niin ja Ipin agitreenit oli eilen. Kontakteja hiillostin Ipille viereisellä kentällä aluksi ja radalla se sitten meni epävarmaksi, kun ei vain pysähtynyt ylösmenoille ja otti siitä itseensä, vaikka en edes siinä tilanteessa kieltänyt. Rengas oli vaikea tällä kertaa, keinulla teki lentokeinun, kepeillä ahdistui minusta, kun tulin pakosta liian lähelle ja pöydälle ei jarruttanut, joten ei siinä pysynytkään. Siinäpä niitä treenaamisen paikkoja onkin!
Pipipäät 