Huh, mikä viikonloppu! Auringosta on nautittu ja se näkyy kyllä hartioissa ja kasvoissakin. Lisäksi on kisattu agissa ja haettu yksi muuttokuormakin Oulusta. Niinpä eilen oltiin Mikkelissä, huomenna en muista missä. 
Agikisoissa reissattiin eilen Anskun ja Birgitan kanssa. Hyvä saldo, kun Aatu nousi kolmosiin, Nita sai toisen luva-nollansa kakkosista ja Ipille tosiaan sitten ensimmäinen luva-nolla ykkösistä. Hauskaa, kun kyseessä oli kuitenkin ekat ulkokisat Ipille ja tarkemmin ajatellen eipä se hirveästi ole edes ulkona treenannut.
Ensimmäisen ja toisen radan tuomarina oli Tuija Kokkonen. Ensimmäinen rata jännitti aivan valtavasti jälkikäteen ajateltuna. Rata tuntui helpohkolta serpentiiniradalta, jossa oli omat kikkailunsa. Rataantutustumisen jälkeen vaan tiesin, että kyseessä oli rata, jossa meillä olisi mahdollisuutemme. Ainoastaan jännitti toisena ollut rengas, joka oli musta rengas roikkumassa ketjuista. Aika moni koira meni välistä. Niinpä otin Ipin varmuuden vuoksi renkaan takaa vastaan ja hyvin sujui, siitä hypyn kautta putkeen ja siitä takaaleikkaus A:lle. Pieni vekitys seuraavalle esteelle ja mustaan putkeen. Ipi ei jotenkin lukenut putkea ja pyörähti putkessa ympäri heti alussa ja samantien kääntyi uudelleen putkeen ja jatkoi matkaa. Siitä sitten otin hypyn takaa vastaan ja loppu radasta ei kyllä suoraan sanottuna ole mitään muistikuvia. Keinua, hyppyä, puomia ja hyppyjä sekä kepit tehtiin loppuun muistaakseni. Radalta tullessa oli vaan hyvä fiilis, varsinkin kun oma ohjaus oli jännittämisen vuoksi varsin epävarmaa. Ohjasin vain Ipiä, mutta en käskyttänyt sitä, mikä näkyi kyllä ajassakin. Mutta Ipi oli hanskassa ja kysyi koko ajan, mitä sitten eikä lähtenyt soveltamaan omiaan!
Radalta tullessa kysyin Birgitalta, että oliko se nolla ja Birgitta vastasi, ettei ollut. Muistin, että ainiin, se putken pyörähdys. Tuomari oli kuulema näyttänyt siinä hyvin varovaisesti vitosta. Ansku kuitenkin oli varma, että kuuluttaja oli sanonut, että saatiin nolla. No, päädyttiin siihen, että saatiin vitonen. Mentiin seuraamaan seuraavan radan rakennusta ja Birgitta kävi katsomassa tulokset. Tuli sitten sanomaan, että neljä sekkaa alle ihanneajan päästiin, olette viidensiä. Niin, ja se on sitten luva-nolla! SIIS MITÄH!?! Asiaa spekuloitiin, mutta kisakirjan saadessani sinne oli tuloslappuun merkitty kielto, joka oli sutattu yli ja korvattu hymynaama-nollalla. Ilmeisesti tuomari oli siis perunut virheet. Videotarkistuksen jälkeen todettiin, että Ipi oli pyörähtänyt putkessa, ei sen ulkopuolella, miksi varmaan tämä muutos ja pyörähdykset oli annettu anteeksi. Jotenka eikun uutta rataa putkeen.
Toinenkin agirata oli kohtalaisen helpon tuntuinen. Ei enää hirveästi jännittänyt. Ekalla radalla oli toiminut se, että rataantutustumisen aikana Birgitta oli käyttänyt Ipin kävelemässä ja rauhoittanut sen. Itse vain palkkasin nakilla sen ja seisoskeltiin vain sitten odotellen vuoroamme. Ipi rauhoittui todella hyvin lähtöön ja haukotteli vain katsellen ympärilleen. Toinen rata kulkikin hyvin kunnes puomilla Ipi tipahti vauhdissaan kontaktilta ja kävi äkkiä korjaamassa asian. Itse vähän hämäännyin tästä ja olin loppuradan koko ajan myöhässä ohjaamassa. Niinpä kepeiltä tuli viimeisestä välistä ensin vitonen ja kun se korjattiin, jäin väärin suhteessa renkaaseen ja Ipi ohitti sen hyppäämättä. Tästä sitten hylky, kun korjaus ei onnistunut enkä jaksanut jäädä jankkaamaan. Rata oli silti paljon parempi ohjauksen suhteen kuin ensimmäinen ja yhteistyö toimi!
Kolmas rata, hyppäri, menikin parhaiten. Tuomarina oli Eeva-Liisa Pohjanen. Rataantutustumisen aikana en tiennyt yhtään, miten ohjaisin radalla. Niinpä opettelin kaksi rataa pariin kohtaan ja ajattelin mennä mutulla. Ensimmäisen kerran ikinä tein näin ja se toimi! Käskytin mielestäni ihan hyvin, Ipi kuunteli todella hyvin ja tehtiin hyvää rataa kaikin puolin. Kinkkisistä kohdista selvittiin hyvin, mm. takaaleikkasin renkaan ja pituuden väliin ja siitä sitten valssilla seuraaville esteille ja ohitettiin jopa putken houkutteleva pää näin tehden! Pieni onnistumisen tunne kruunasi nämä kisat. Harmi kyllä, en ehtinyt jarruttaa Ipiä tarpeeksi putkella vaan Ipi tuli sieltä liian kovaa kepeille ja meni niistä aluksi ohi. Siitä siis vitonen ja muuten puhdas rata. Tosi hyvä fiilis jäi kisoista, vaikka kaikenlaista ehdittiin stressailemaan päivän aikana!
Muutama kuvakin oli näemmä Ipistä napattu, kuvat ottanut Eeva Pitkänen:
